Mitä?
Mitä yhteistä on Ameliella, Pikku Prinssillä, Lumiukolla, liikunnalla ja joululla? Niitä kaikilla on useimpien mielestä yhteys hyvään mieleen tai hyvään oloon. Myös toinen eräs toinen seikka liittää ne toisiinsa: välitön ärsytys. En varmasti ole ainut, jota oikeasti vituttaa tuotteistettu (ja tuotteistamaton) hyvä mieli ja elinvoima. Perkele.
Tässä blogissa - koko ilmiö vituttaa minua suuresti - aion kirjoittaa enimmäkseen asioista, jotka minua vituttavat. Saatan ehkä perustella jotain, mutta useimmiten en jaksa. Kannannottoni ovat elämä, sillä ne ovat puhtaasti subjektiivisia. Lataan vain suolen täydeltä darraripulia juuri siihen suuntaan kuin itse näen kirjoittamishetkellä parhaaksi. Tulevaisuudessa aion myös haukkua muiden ihmisten blogeja - tosin ainoastaan silloin, kun itseäni sattuu huvittamaan. Kirjoitukseni ovat täynnä aikuisten teiniangstia ja puhtaana pahantahtoisuutena purkautuvaa maailmantuskaa, vaikka en vuosiin ole mitään dorkaa ja karmeeta maailmantuskaa potenutkaan.
Joulu
Parin päivän päästä on joulu, vuoden kohokohta vaimonhakkaajille. Jouluna perheessä otetaan brenkkua ja sen jälkeen otetaan ja annetaan dunkkuun. Kuitenkin synkkä joulunkin on monin verroin kauniimpi kuin kauppakeskusten joulu. Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään joulusta iloitsevien ääliöiden rahastamista vastaan, päin vastoin. Itsekin kynisin viimeiset fyrkat joulun lankaan menneiltä. Vihani on paljon koskee joulua vuoden (ainakin päällisin puolin) epärehellisempänä aikana.
Kulutusjuhla varmasti ansaitsisi paljon kritiikkiä, mutta tunnustettu ja ansaittu kritiikki ei minua kiinnosta. Ammun vain kaikkea kohti sen enempää perustelematta, ellei minua sitten jostain kumman syystä satu perusteleminen mielenhäiriön johdosta kiinnostamaan.
Joulutontut on dorkia. Kuka helvetin idiootti voi oikeasti sympatiseerata jotain kirjamellisesti myssyissä pomppiavia pikku äälipäitä? Mitä söpä niissä muka on? Rumat tonttulakit päässe ne muka tirkistelevät ikkunoissa lasten ja lapsenmielisten käytöstä ainakin jos lauluun on uskominen. Miksi nykyään edes lauletaan laulua, jossa lapsilta 50-luvun kasvatusihanteiden tapaan kiellettiin itkeminen ja meluaminen? Ei voi käsittää. Dorkaa ja karmeeta.
Kinkku on pahaa ja kalkkuna vielä pahempaa. Lanttulaatikko saa synninpäästön, koska siitä saa ilmavaivoja. Riispuurosta tulee mieleen ummetus ja kiinalaiset ravintolat, joiden rasvankäry on vaatteissa vielä pesun jälkeen.
Erehdyitkö lukemaan? Suotta haaskasit aikaa.
