Kehissä taas

Tämä blogi on ollut tauolla jo pidemmän aikaa, mikä johtuu paljolti aktiivisemmasta elämästä ja sen puimisesta laihdutusblogissa. Välillä terveempi elämä on myös vienyt ahdistusta pois, joten ei ole ollut mitään tänne oksennettavaa. Muutama aiempi, liian positiivinen, tekstini on ainakin omasta mielestäni aika tylsä. Joku sai minut kuitenkin taas kirjoittamaan tähänkin blogiin. Oksennuspakko saattaa liittyä tämän hetken iltalukemisiini: ranskalaiseen törkyyn. Tällä hetkellä kesken on nimittäin Michel Houellebecqin Oikeus nautintoon sekä Timo Airaksisen Markiisi De Sadea käsittelevä kirja. Älyllinen oksennus on siis elokuun juttu.

Paskanjauhannan ranskalaisesta kirjallisuudesta jätän kuitenkin suosiolla humanisteille, vaikka heitä arvostankin. Itse keskustelen henkeviä aiheesta yleensä vain sopivassa maistissa esittäessäni herkkää ja sivistynyttä - useimmiten huonolla menestyksellä. Ei niin, ettenkö ehkä olisikin kohtuullisen sivistynyt, herkkä ja älykäs, mutta satun nyt vain olemaan ihan helvetin ruma. Sen lisäksi ranskiksissa on aina viehättänyt se ei niin viehättävä osasto. Olen joku erilainen nuori, jonka huumoria ei tajuta ellen sitten revi sitä kakasta ja pieruista, mille taas kukaan kaunosielu ei uskalla nauraa.

Paska on ihan yhtä pyhää kuin mikä tahansa muu, mutta useimmille se tuntuu olevan vielä pyhempää. Kristinusko kieltää Jumalan nimen lausumisen turhaan. Samoin paskasta puhuminen, mitä ei tule sekoittaa veret seisauttavaan paskanpuhumiseeni, saa monet vaikeiksi. Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että Paska on itse asisassa pyhää ja tämä on jumalanpilkkaa.

Jotkut kristilliset ajattelijat kuitenkin pitävät jumalanpilkkaa itse asiassa Jumalan ylistyksenä. Kristinuskon Jumala on ääretön olento, josta kukaan ihminen ei voi tietää kaikkea. Tällöin Jumalaa ei voi pilkata vaan voi ainoastaan pilkata ihmisten mielikuvia Jumalasta. Miten tämä kaikki suhtautuu paskaan? En tiedä. Viihdytän vain teitä, koska paska on hauskaa ja hivenen pyhää.