Ääh, huolella luotu synkkä imago on vaarassa luhistua. Tällä viikolla kesähempeys on alkanut vaikuttaa minuunkin. Ivallisten kommenttien heittely kaikesta mahdollisesta ei enää ole niin hauskaa kuin sen pitäisi olla. Mitähän tällekin nettipersoonalle ja sen takana olevalle persoonalle on tapahtumassa?
Lähaikoina ole syönyt terveellisesti ja, ikävä kyllä, voinut sen ansiosta paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ei sen näin pitänyt käydä! Jo vuosia sitten asetuin kaiken ärsyttävän henkisen keskinkertaisuuden yläpuolelle, mutta näköjään olen pudonnut. Onko nyt aika omintakeisen ylpeyden nielemiseen?
Ehkä ahdistuksen ja turhaumien työstäminen on auttanut oman keskinkertaisuuden hyväksymisessä. Tämän kaiken takana saattaa tosin olla jotain muutakin, jotain täysin käsittämätöntä. Fiilis on niin omituinen, että en edes kunnolla muista, koska tältä tuntui viimeksi. Varmaan joskus lapsena tai varhaisteininä.
Ehkä synkkä elämän pilkkaaminen ei olekaan minua varten, vaan valitsen helpomman tien siltä usein poiketen. En silti pysty uskomaan, että jokin jonka yläpuolelle usein asetun vaikuttaisi minuun. Ehkä on vain pakko hyväksyä.
Näin saattaa toisaalta olla parempikin, sillä ulkopuolisen kaikkea kohtaamaansa analysoivan koomisen tarkkailijan otettu rooli on henkisesti todella rankka. Ehkä taas tunne joskus olevani elossa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Nääh, aprillipilaa. Selvästikin.
Post a Comment